|
 Elokuvakerho Toveruus etsii uutta esitystilaa elokuvakerhonäytöksille! Toivomme että kerho löytää syksyn 2010 aikana näytöksille uuden kodin, jossa se voi jatkaa elokuvien esittämistä myös filmiformaatissa. Kevät 2010
Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa Torstaisin (Huom! Poikkeuksena ke 10.3. ja ke 31.3.) klo 18.00
Kausikortti 25€ (KSEK jäsenet 10€) Näytöksiin ei myydä yksittäisiä lippuja! (poikkeuksena 15.4/ 22.4/ 29.4.) Kortteja myytävänä näytöksissä. Voit myös tilata kortin sähköpostitse Keski-Suomen elokuvakeskukselta: elokuvakeskus(at) ksek.fi.
OHJELMA
25.2. Rachel Getting Married USA 2008, 114min Ohjaus: Jonathan Demme Pääosissa: Anne Hathaway, Rosemarie Dewitt, Mather Zickell, Bill Irwin, Anna Deavere Smith, Anisa George, Tunge Adebimbe, Debra Winger k-7
Kun risaista elämää viettänyt Kym (Anne Hathaway) palaa keskiluokkaiseen lapsuudenkotiinsa juhlimaan Rachel-sisarensa (Rosemarie Dewitt) häitä, lehahtavat perheen vanhat luurangot ulos kaapeista. Suuri joukko hääparin ystäviä ja sukulaisia on kokoontunut nauttimaan rakkauden ja hilpeän juhlatunnelman täyttämästä viikonlopusta, kun Kym suorastaan pakottaa pintaan vuosikausia muhineet kriisit, perheriidat ja tragediat.
Rachel Getting Married is a about the return of an estranged daughter to the family home for her sister's wedding. Kym's reemergence throws a wrench into the family dynamics, forcing long-simmering tensions to surface in ways both hilarious and heartbreaking.
4.3. Frozen River USA 2008, 94min Ohjaus: Courtney Hunt Pääosissa: Melissa Leo, Misty Upham, Charlie McDermott, Michael O'Keefe ja Mark Boone Junior k-11
Muutama päivä ennen jouluaattoa, Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla St. Lawrence-joella. Kahden pojan yksinhuoltaja Ray Eddy (Melissa Leo) tapaa sattuman kautta mohawk-intiaani Lila Littlewolfin (Misty Upham). Nopean rahan toivossa he päätyvät epätoivoiseen ratkaisuun ja alkavat salakuljettaa autonsa takaluukussa laittomia siirtolaisia jäätyneen rajajoen yli USA:n puolelle. Frozen River on ensiluokkainen ja koskettava independent-draama kahdesta näennäisesti täysin erilaisesta, mutta silti niin samankaltaisesta naisesta. Se on tarina äidinrakkaudesta, selviytymisestä, ystävyydestä ja ihmisten riippuvuudesta toinen toistensa avusta.
In Massena, New York, nearby a Mohawk Reservation and the Canadian border, the middle-aged Ray Eddy is left by her husband a couple of days before Christmas. Her husband is a gambler and stole the family savings and the car, driving to an unknown destination and leaving Ray alone and without money to raise her two sons. When she sees the Mohawk Lila Littlewolf driving her car, she follows the woman up to her trailer to retrieve the car. Lila lures her telling that she has a buyer for the vehicle, but she actually wants to use the large trunk to smuggler illegal immigrants from Canada into the United States through a frozen river in the Mohawk Reservation. Without any alternative to make honest money, Ray decides to associate to Lila to raise enough money to pay for her dream house.
10.3. Ihmemaa Oz (Huom! Esityspäivä poikkeuksellisesti keskiviikkona) The Wizard of Oz, USA 1939, 101min Ohjaus: Victor Fleming Pääosissa: Judy Garland, Frank Morgan, Ray Bolger, Bert Lahr, Jack Haley, Billie Burke, Margaret Hamilton, Charley Grapewin, Clara Blandick k-3
Klassikko! Elokuva perustuu L. Frank Baumin kirjaan Ozin velho (engl. The Wonderful Wizard of Oz, ilmestynyt vuonna 1900). Tarina kertoo orpotyttö Dorothysta (Judy Garland), joka elää maatilalla Kansasissa tätinsä, setänsä ja kolmen työmiehen kanssa. Dorothy ei pidä elämästään Kansasissa ja haaveilee pääsevänsä kauas pois "sateenkaaren tuolle puolen". Eräänä päivänä Dorothy joutuu keskellä matkaansa myrskyn silmään ja hän pakenee taloonsa, joka nousee myrskyn mukana ilmaan. Dorothy huomaakin olevansa koiransa Toton kanssa Ozin ihmemaassa sateenkaaren toisella puolella.
Dorothy Gale (Judy Garland) is a teenager on a Kansas farm who daydreams about going "over the rainbow." Along with her house and her dog Toto, she's swept from her black-and-white world to the magical, beautiful, dangerous and technicolor land of Oz by a tornado.
18.3. Olen aina rakastanut sinua Il y a longtemps que je t'aime, Ranska 2008, 112min Ohjaus: Philippe Claudel Pääosissa: Kristin Scott Thomas, Laurent Grévill, Serge Hazanavicius, Elsa Zylberstein k-7
Juliette pääsee vankilasta viidentoista vuoden jälkeen ja saa yllättäen tilapäisasunnon pikkusiskonsa Léan luota. Elämä muurien ulkopuolella on suuri haaste Juliettelle, mutta vankilan vuosien aikana kehittynyt jääkylmä ulkokuori alkaa hiljalleen rakoilemaan.
Oscar-ehdokas Kristin Scott Thomas tekee elämänsä roolisuorituksen Juliettena - naisena, joka kantaa mukanaan hirvittävää salaisuutta. Philippe Claudelin esikoisohjaus sai kaksi Golden Globe-ehdokkuutta, parhaasta ulkomaalaisesta elokuvasta ja parhaasta naispääosasta.
Juliette was 15 years in prison. Confronted with the unexpected goodness of her younger sister Léa, who makes Juliette a part of her family, very slowly breaks up the Juliette's ice and bitterness and she carefully opens up.
25.3. Seitsemän samuraita Shichinin no samurai, Japani 1954, 200min Ohjaus: Akira Kurosawa Käsikirjoittajat: Akira Kurosawa, Hideo Oguni, Shinobu Hashimoto Pääosissa: Daisuke Kato, Isao Kimura, Keiko Tsushima, Seiji Miyaguchi, Takashi Shimura, Toshiro Mifune, Yoshio Inaba k-15
Seitsemän samuraita on toimintaelokuvien arkkityyppi. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Japaniin, jossa erään kylän maanviljelijät kyllästyvät kylää alati vainoaviin rosvoihin ja palkkaavat seitsemän samuraita kylänsä turvaksi. Samurait saapuvat kylään johtamaan puolustusvalmisteluita. Elokuva huipentuu olemassaolotaisteluun kylän ja samuraiden sekä rosvojoukon välillä.
Seitsemän samuraita on yksi Akira Kurosawan tunnetuimmista ja rakastetuimmista elokuvista.
In the Sixteenth Century, in Japan, a village is frequently looted by armed bandits losing their crop of rice. The villagers decide to hire seven samurai to defend their village. They come up with a defense strategy and the samurai starts training the farmers how to defend their lands and families.
31.3. Lentävien tikareiden talo (Huom! Esityspäivä poikkeuksellisesti keskiviikkona) House of Flying Daggers, Shi mian mai fu, Shí miàn mái fú, Kiina 2004, 119min Ohjaus: Zhang Yimou Käsikirjoittajat: Bin Wang, Feng Li, Zhang Yimou Pääosanäyttelijät: Andy Lau, Song Dandan, Takeshi Kaneshiro, Zhang Ziyi k-15
Elokuva sijoittuu Tang-dynastialle, jolloin hallitus taistelee kapinallisia sotajoukkoja vastaan. Sotapäällikkö Jin (Takeshi Kaneshiro) pelastaa sokean, kapinallisen Mein (Zhang Ziyi), jonka toivoo saattavan hänet Lentävien tikarien talo -nimisen kapinallisjoukon luo. Suunnitelma toimii, mutta pitkän matkan aikana Jin ja Mei rakastuvat.
During the reign of the Tang dynasty in China, a secret organization called "The House of the Flying Daggers" rises and opposes the government. A police officer called Leo sends officer Jin to investigate a young dancer named Mei, claiming that she has ties to the "Flying Daggers". Leo arrests Mei, only to have Jin breaking her free in a plot to gain her trust and lead the police to the new leader of the secret organization. But things are far more complicated than they seem.
8.4. Paprika Papurika, Japani 2006, 90min Ohjaus: Satoshi Kon Käsikirjoittajat: Satoshi Kon, Seishi Minakami, Yasutaka Tsutsui Pääosissa: Akio Otsuka, Koichi Yamadera, Megumi Hayashibara, Toru Furuya Genre: Anime k-13
Paprika perustuu Yasutaka Tsutsuin samannimiseen romaaniin. Elokuva tapahtuu lähitulevaisuudessa. Uusi psykoterapeuttinen tekniikka mahdollistaa potilaan unien näkemisen DC Miniksi kutsutun laitteen avulla. Joku saa kuitenkin vielä testivaiheessa olevan laitteen käsiinsä ja alkaa käyttää sitä ihmisten unien hallitsemiseen kohtalokkain seurauksin. Elokuva seuraa niin unissa, kuin todellisuudessa tapahtuvia asioita.
Three scientists at the Foundation for Psychiatric Research fail to secure a device they've invented, the D.C. Mini, which allows people to record and watch their dreams. A thief uses the device to enter people's minds, when awake, and distract them with their own dreams and those of others.
Hetkiä miehen elämästä -minisarja
Elokuvakeskuksen kevään minisarja "Hetkiä miehen elämästä" liittyy laajempaan Jyväskylän kaupungin kulttuuriyhteistyöprojektiin. Lupa olla isä -projekti tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua keskusteluun isyydestä. Projektissa mukana ovat taidemuseo, kaupunginteatteri, kuvataidekoulu, kaupunginkirjasto, liikunta- ja nuorisopalvelut sekä Keski-Suomen elokuvakeskus ja Keski-Suomen liikunta.
15.4. Miehen kuva Suomi 2009, 81min Ohjaus: Visa-Koiso Kanttila
Ulkoisesti menestynyt IT-kouluttaja Kalle tajuaa 39-vuotiaana kamppailevansa samojenasioiden kanssa kuin oma isä aikoinaan 1970-luvulla. Avioero, yksinhuoltajuus, alkoholi - tämä yhdistelmä ajoi isän itsemurhaan, eikä Kalle halua samaa kohtaloa.
Visa Koiso-Kanttilan uusin ohjaustyö käsittelee edellisten elokuvien tapaan miehen roolia muuttuvassa maailmassa. Tunnelma on rankasta kehyksestä huolimatta valoisa, ajoin humoristinenkin. Kallen keskustelut veljien, sedän ja ystävien kanssa todistavat, että suomalaiset miehet puhuvat keskenään myös kipeistä asioista, tunteistaan ja peloistaan. Miehen kuva näyttää tosielämän voimalla, miten nykymiehen on mahdollista irtautua vanhoista toimintamalleista.
Liput: 5e (sisältyy sarjakorttiin)
22.4. Iso Poika Suomi 2007, 50min Ohjaus: Mia Halme
Voiko ekaluokkalainen tulla vielä syliin? poika kysyy, kun kesäloman viimeinen ilta pimenee. "Iso poika" kertoo 7 -vuotiaasta Eelistä, joka tuntee samanaikaisesti olevansa pikkiriikkinen ja todella iso. Eeli seikkailee pelon ja turvan välimaastossa, tuttujen ja tuntemattomien asioiden labyrintissä. Hän tulee isoveljeksi, oppii lukemaan ja valehtelemaan. Ja lupaa yrittää vähentää kiroilua, jos kaveritkin lupaavat! "Iso poika" näyttää, miten sopeutuminen yhteiskunnan vaatimuksiin ottaa koville ja selviytymisen riemun, kun asiat ratkeavat.
Liput: 5e (sisältyy sarjakorttiin)
29.4. Thomas Suomi 2009, 73min Ohjaus ja käsikirjoitus: Miika Soini Pääosissa: Lasse Pöysti, Pentti Siimes, Eila Halonen, Marja-Leena Kouki, Aarre Karén, Tuomo Mutru
Vanhuudenpäiviään viettävä Thomas elää vaatimatonta ja eristäytynyttä elämää kellarikerroksen asunnossaan, ainoana seuranaan radio, shakkilauta ja vaimon valokuva. Ne harvat kerrat kun Thomas poistuu asunnostaan, ulkomaailma muistuttaa häntä vanhuudesta, yksinäisyydestä ja menneestä elämästä, jota hän ei haluaisi juurikaan muistella. Thomasin on kuitenkin lopulta kohdattava menneisyytensä, saadakseen loputtomalta tuntuvan elämänsä valmiiksi. "Minä olen vanha, ja elämä on pitkä".
Liput: 5e (sisältyy sarjakorttiin)
Syksy 2009 Syksyn elokuvakerhoilloissa kurkistetaan Ihmefilmiprojektin klassikkoelokuvien maailmaan! Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa Torstaisin klo 18.00
Kausikortti 25€ (KSEK jäsenet 10€)
Kortteja myytävänä näytöksissä. Voit myös tilata kortin sähköpostitse Keski-Suomen elokuvakeskukselta: elokuvakeskus(at) ksek.fi. OHJELMA 1.10. Riemuloma Rivieralla Les vacances de Monsieur Hulot, Ranska, 1953, 83' Jacques Tati
Joutilaisuuden olotila – äärimmäisenä ilmenemismuotonaan ehkä jopa yksinäisyys – saattaa olla pohjimmiltaan eurooppalainen keksintö.
Tai ainakin voidaan sanoa, että Jacques Tatin (1908–1982) lopullisen läpimurron elokuvantekijänä vakiinnuttanut Riemuloma Rivieralla (oikeana tapahtumapaikkana on harhaanjohtavasta suomalaisesta käännöksestä huolimatta Bretagne) saa vangittua vapaa-ajan vieton pysähtyneisyyden ja huolettomuuden hyvin kansallisromanttisella ja jatkuvasta lakkoiluinnostuksestaan muistettua ranskalaista ominaislaatua kunnioittavalla tavalla.
Tatin elokuva rakentuu toisiaan ilman sen erikoisempaa juonikehikkoa seuraavien gagien ja irrallisten tapahtumien varaan. Jonkinlaisena sidosaineena kaiken keskellä touhuaa ohjaajan itsensä esittämä herra Hulot; identiteetitön ja kasvoton jokamies, jonka kautta ympäröivän maailman kummallisuudet ja toimintamallit alkavat vähitellen hahmottua, purkautua ja kipinöidä. Tässä mielessä Hulot eroaa useimmista elokuvan historian suurista koomikkohahmoista – hän ei niinkään täytä elintilaansa vaan heijastelee sitä. Nigel Andrewsin mukaan ”Tatin metodina on saada ihmisen koko ympäristö elämään, inhimillistää tämä vuosisata, muuttaa mikä tahansa vihamielinen tai muodoton joksikin surrealistisen tutuksi”.
15.10. Polkupyörävaras Ladri di biciclette, Italia, 1948, 93' Vittorio de Sica
Eletään joukkotyöttömyyden aikakautta Italiassa vuosina 1947–48. Roomalainen kahden lapsen isä Antonio Ricci on jo toista vuotta työttömänä. Äkkiä hänelle tarjoutuu hommia julisteidenliimaajana, mutta paikan saamisen ehtona on oma polkupyörä. Riccin kulkuväline lepää kanikonttorissa mutta se saadaan ulos hänen vaimonsa uurastuksen avulla. Perheen nuori poika Bruno kiillottaa sitä ylpeänä ja isä lähtee töihin. Heti ensimmäisenä päivänä pyörä kuitenkin varastetaan. Ricci ryhtyy etsimään pyörää yhdessä poikansa kanssa – tuloksetta. Lopulta hän yhyttää varkaan – tai varkaana pitämänsä miehen – mutta luopuu syytöksistä nähdessään miten kurjissa ja köyhissä olosuhteissa tämä elää. Umpikuja ja ahdistus ajavat Riccin lopulta epätoivoiseen tekoon: hän varastamaan pyörän – ja jää heti kiinni. Miestä nöyryytetään poikansa silmien edessä, mutta säälintunne estää pyörän omistajaa nostamasta syytettä. Lopulta isä ja poika katoavat väkijoukkoon.
5.11. Chaplinin poika The Kid, Yhdysvallat, 1921, 68' Charles Chaplin
Nuori äiti hylkää vauvansa limusiiniin ja toivoo saatekirjeessään löytäjän pitävän lapsesta hyvää huolta. Limusiini varastetaan, ja varkaat jättävät vauvan syrjäkujalle. Sattumalta Kulkuri löytää lapsen ja päättää ryhtyä lapsen kasvattajaksi, koska ei löydä lapselle ketään muutakaan huoltajaa.
 Riemuloma Rivieralla, Polkupyörävaras, Chaplinin poika 12.11. 400 kepposta Les quatre cents coups, Ranska, 1959, 95' François Truffaut
Ilmassa oli poikkeuksellisen voimakkaita muutoksen tuulia, kun Ranskan kulttuuriministeri, suuri romaanikirjailija ja yhden merkittävän elokuvan itsekin ohjannut André Malraux julisti vuonna 1959 Cannesin elokuvajuhlien näytöksestä, että ”ranskalaisen elokuvan kasvot ovat muuttuneet”. Malraux viittasi François Truffautin (1932–1984) 400 kepposeen – uuden aallon lippulaivaan ja koruttomaan sukupolvikuvaukseen, johon Truffaut oli niveltänyt paljon omia varhaisia kokemuksiaan ja tuntojaan.
Ohjaajan alter egona Antoine Doinelina debytoi yhdeksi 1960-luvun merkittävimmistä profiilinäyttelijöistä nopeasti kasvanut Jean-Pierre Léaud (s. 1944). Truffautin ja Leaudin yhteinen luomus on yhdistelmä vetäytyvyyttä, ujoutta ja sisäänpäin kääntyneisyyttä, jonka vastapainona kohdataan kaduilta opittua luonnetta, kovuutta ja kypsyyttä. Nuori Doinel etsii paikkaansa maailmassa mutta hänen vilpittömyytensä ei tuota tulosta ja erilaiset konnuudet tuntuvat puolustavan olemassaoloaan ainakin lyhytaikaisina ratkaisumalleina. Suhde edellisiin sukupolviin – omiin vanhempiin ja opettajiin – on hankala ja toimimaton, eikä aikuisten kielen puhuminen onnistu – huolimatta siitä, että Doinel on itsekin siirtymässä kovaa vauhtia aikuisuuteen. Truffaut ja hänen käsikirjoittajakumppaninsa Marcel Moussy ovat määritelleet lähtökohtiaan: ”Meitä inspiroiva ajatus läpi koko työprosessin oli hahmottaa kronikka varhaisnuoruudesta, jota ei tarkastella tavanomaiseen tapaan lempeän nostalgian hunnun lävitse vaan ’ihmiselämän huonona hetkenä, joka on elettävä läpi’.”
19.11. Takaikkuna Rear Window, Yhdysvallat, 1954, 109' Alfred Hitchcock
Jalkansa murtanut valokuvaaja Lionel Jeffries viettää asuntoonsa ”vangittuna” pitkää sairaslomaa ja alkaa ajankulukseen tarkkailla sisäpihansa ikkunasta naapuriensa elämää. Viattomana ajanvietteenä käynnistynyt harrastus muuttuu ennen pitkää pakkomielteeksi ja Jeffries alkaa uskoa, että vastapäisen asunnon mies on murhannut vaimonsa ja pilkkonut tämän palasiksi. Apujoukoikseen totuuden paljastamisessa hän saa kyynisen kotihoitajattarensa lisäksi kuvankauniin morsiamensa, jonka Jeffries lähettää juurikaan empimättä vaaran keskelle potentiaalisen murhaajan asuntoa tutkimaan. Ennen pitkää itse murhaajakin pääsee selville siitä, että häntä tarkkaillaan ja rullatuoliinsa sidotun puolustuskyvyttömän toipilaan oma henki joutuu uhanalaiseksi. Voiko uteliaisuuden hintana olla kuolema?
26.11. Tie (HUOM! Näytös poikkeuksellisesti IT-Dynamon auditoriossa!)
La strada, Italia, 1954, 103' Federico Fellini
Yksinäisyydestä kärsivä voimamies Zampanò (Anthony Quinn) ostaa esityksensä apulaiseksi maalaistyttö Gelsominan (Giulietta Masina), lapsinaisen, jonka Zampanòlle kauppaa hänen oma äitinsä. Eriparinen kaksikko kiertää Italiaa kolmipyöräisellä moottoriajoneuvollaan ja esiintyy markkinapaikoilla, jossa ”teräskeuhkoinen Zampanò” katkoo kahleita rintalihaksillaan ja Gelsomina säestää esitystä rummunpäristyksin. Raakalaismainen Zampanò ja herkkä Gelsomina kohtaavat matkallaan klovni Il Matton (Richard Basehart), jonka Zampanò tappaa raivonpuuskassa. Gelsominan ja Zampanòn keskinäiset välit ovat kuitenkin yhä selvittämättä.
Jotkut ohjaajat, kuten italialainen Federico Fellini (1920-1993), ovat kyenneet luomaan elokuvataiteeseen aivan oman, tunnistettavan ja jäljittelemättömän maailmansa. Fellinin oudoissa ja kiehtovissa maailmoissa yhdistyvät sirkuksen karnevaalitunnelma ja ihmisyyden runous, myyttiset linjat ja pienet humoristiset kosketukset. Ohjaajan ura ja filmografia on yhtä rönsyilevä kuin hänen elokuvansakin, mutta vuonna 1954 valmistunut Tie (La strada) saattaa hyvinkin olla se elokuva, joka parhaiten tiivistää hänen teemansa ja taiteensa. Fellinin omin sanoin:
”La strada on tosiasiassa koko myyttisen maailmani täydellinen pesänselvitys - vaarallinen esitys identiteetistäni, matka jolle olen lähtenyt ilman varotoimenpiteitä, selustaani suojaamatta.”
 400 kepposta, Takaikkuna, Tie
3.12. Neljä naurettavaa naapuria Duck Soup, Yhdysvallat, 1933, 66' Leo McCarey
Pieni Freedonian valtio on ajautunut taloudellisiin ongelmiin ja joutuu lainaamaan suuren summan rahaa varakkaalta leskirouva Teasdalelta. Lainan ehtona on kuitenkin, että valtion uudeksi presidentiksi nimitetään seinähullu Rufus T. Firefly (Groucho Marx). Asiat mutkistuvat entisestään kun naapurivaltio Sylvania lähettää kaksi vakoojaa, Chicolinin (Chico Marx) ja Pinkyn (Harpo Marx), uutta presidenttiä tarkkailemaan. Kun molempien valtioiden päämiehet vielä havittelevat varakkaan lesken kättä (ja rahoja), on sota valmis puhkeamaan.
Raivoisasta, usein älyllisyyden rajoja koettelevasta anarkistisesta komiikastaan tunnetut Marx-veljekset aloittivat uransa vaudevillen musiikkiryhmänä, siirtyivät vähitellen komedian puolelle, pääsivät ennen pitkää Broadwaylle ja 20-luvun lopussa aukeni myös tie elokuviin.
Marx-veljeksien tunnetuimman kolmikon muodostavat huippunopeita ilkeän älyllisiä letkautuksia heittelevä, silmiään pyörittelevä, ankkamaisesti kävelevä, mustiin (alkujaan maalattuihin) viiksiin, silmälaseihin ja usein myös sikariin sonnustautunut Groucho; mykkä, lapsenomaisia ilmeitä väläyttelevä ja sekopäisiä kujeita tekevä, pantomiimien ja erilaisten vempainten (etenkin suuren takin vuorista usein esiin ponnahtavan äänekkään taksitorven) kanssa pelleilevä käkkäräpäinen Harpo, joka usein herkistyi myös musisoimaan nimikkosoittimellaan harpulla; ja Chico, joka monesti tulkitsi liian pienessä tyrolilaispuvussaan ja murtuneella italianenglannillaan Harpon metkuja selkokielelle (ainakin omasta mielestään) ja esiintyi myös usein pianon kanssa.
Veljessarjaan kuuluivat myös lähinnä romanttisia sivuosia Marx-elokuvissa tehnyt Zeppo ja porukasta jo ennen elokuvauran alkamista erkaantunut Gummo.
10.12. Pahan kosketus Touch of Evil, Yhdysvallat, 1958, 106' Orson Welles
Meksikolainen huumetutkija Ramon Miguel Vargas (Charlton Heston) ja hänen vaimonsa Susan (Janet Leigh) keskeyttävät häämatkansa joutuessaan pienessä syrjäisessä rajakaupungissa oudon räjähdyksen todistajiksi. Vargas törmää tutkimusten tiimellyksessä paikkaa hallitsevaan, rappioituneeseen lainvalvojaan Hank Quinlaniin (Orson Welles), joka toimii lain ja rikoksen välimaastossa johtajan ottein. Yhteisön sisäiset rakenteet alkavat oireilla ja purkautua ja kaikki viittaa siihen, että lopussa jonkun on kuoltava.
Kriitikkoäänestyksissä lähes aina ”maailman parhaaksi elokuvaksi” nousevan Citizen Kanen (1941) ohjaaja Orson Welles (1915-1985) oli jo nuorena Mercury-teatterin ja radion kantavia voimia; lähes neron asemaan kohotettu lahjakkuus, joka siirtyi elokuvaan 40-luvun alussa. Welles käsitteli elokuvissaan usein valtaa ja sen suhteellisuutta, suuruuden ja romahduksen teemoja, elämänvalheita, pettymyksiä ja henkilökohtaista rappiota. Hän oli paitsi ohjaaja ja käsikirjoittaja, myös näyttelijä ja sellaisena hyvin voimakas valkokangaspersoona.
Pahan kosketus on Wellesin viimeinen ohjaus Hollywood-studiolle. Sen jälkeen hänestä tuli jonkinlainen maailmankansalainen ja yleinen kiertolainen, joka ei koskaan onnistunut saamaan elokuvilleen niiden edellyttämiä tuotannollisia ja taloudellisia mittasuhteita. Elokuva on tyylilajiltaan film noir -vaikutteista rikoselokuvaa, jonka tunnelmassa ja hektisessä virityksessä voi aistia petosten ja korruption nostattaman hien hajun. Welles antaa kameransa (kuvaajana Russell Metty) vapautua energiseen liikkeeseen ja elokuvan ääniraita tukee hermoherkkää tunnelmaa kiihkeän jazzin ja monesti toistensa päälle puhuvien ja huutavien ihmisten yöhön katoavan dialogin kautta.
17.12. Laulavat sadepisarat Singin' in the Rain, Yhdysvallat, 1952, 99' Stanley Donen & Gene Kelly
Hollywood vuonna 1927. Mykkäelokuva-ajan suosituin romanttinen tähtipari, toisiaan salaa inhoavat mutta juorulehdistön mukaan tiiviisti seurustelevat Don Lockwood (Gene Kelly) ja Lina Lamont (Jean Hagen) juhlistavat jälleen uutta yhteistä ensi-iltaa. Alan yllä on kuitenkin tummia pilviä sillä uusi keksintö - äänielokuva - on puskemassa kovaa vauhtia markkinoille ja monilla mykkäelokuvatähdillä on paljon vaikeuksia sopeutua muutoksen aiheuttamiin vaatimuksiin. Hyvin nopeasti käy ilmi, ettei Lina Lamontin määkivähkö ääni sovi lainkaan maksavan yleisön korville ja tämän todelliseksi mutta katsojilta salatuksi valkokangasääneksi palkataan lahjakas Kathy Selden (Debbie Reynolds), johon Lockwood myös ennen pitkää rakastuu. Tilanne kärjistyy seuraavan elokuvan ensi-illassa, kun kateellinen Lamont yrittää kiristää Seldenille potkut studiolta. Lockwoodilla on kuitenkin mielessään keino, jolla tilanne pelastetaan.
Stanley Donenin yhdessä elokuvan pääosaa näyttelevän Gene Kellyn ohjaama Laulavat sadepisarat on Hollywood-musikaalin rakastetuimpia klassikkoja. Lajityypilleen ominaisesti se muistetaan ennemminkin yksittäisistä tanssi- ja musiikkijaksoistaan kuin juonirakenteestaan, joka on jätetty tarkoituksellisen löyhäksi. Kuuluisin yksittäinen kohtaus on eittämättä hetki, jossa rakastunut Don Lockwood (Gene Kelly) tanssii onnellisena sateessa ja laulaa elokuvan ikivihreäksi noussutta nimikkosävelmää lätäköissä läiskien. Varsinainen helmi on kuitenkin elokuvan loppupuolella nähtävä useista peräkkäisistä kappaleista ja tanssinumeroista rakennettu ”Broadway Melody” -jakso, jota on joskus kutsuttu unenomaiseksi baletiksi. Värikylläisen ja hektisen koreografian, veikeän flirtin ja syvän intohimon sekoitus on koko lajityypin ykkösjaksoja ja myös henkeäsalpaava näyte Gene Kellyn taidoista tanssijana ja koreografina. Jaksossa hänen vastanäyttelijänään esiintyy toinen Hollywoodin huipputanssijoista, Cyd Charisse, jonka kampaus ja ulkoasu on luotu tietoiseksi kunnianosoitukseksi mykänkauden suurelle tähdelle, Louise Brooksille. ____________________________________________________ Kevät 2009 Elokuvakerho Toveruus Naisena maailmassa elokuvasarja -kevät 2009
Jyväskylän kaupunginkirjaton Minnansalissa Maanantaisin klo 18.00 Liput 4/5€
Toveruus elokuvakerhon kevätohjelma säkenöi naisenergiaa. Naisena maailmassa - sarja rakentaa valkokankaalle kuvia maailmankuuluista taiteilijanaisista ja yhtä lailla sukeltaa syvälle naisten arkeen niin Turunmaan saaristossa, kun kaukana Intiassa ja Iranissa.
Sarjassa nähdään rakastettuja ja palkittuja naisnäyttelijöitä; Kati Outinen (Tulitikkutehtaan tyttö), Nicole Kidman (Fur: An Imaginary Portrait of Diane Arbus), Penelope Crus (Volver- paluu) ja Sylvie Testud (Pariisin Varpunen -Edith Piaf). Mukaan mahtuu myös fantastisia sankarittaria seikkailuelokuvassa Sky Captain And The World of Tomorrow (Gwyneth Paltrow ja Angelina Jolie) sekä vamppyyrifantasiassa Underworld (Kate Beckinsale).
Naisten arkea osuvasti kuvaavat tarinankertojat ja ohjaajat: Kiti Luostarinen (Se oikea – tarinoita rakkaudesta), Lotta Petronelle (Saaristolaisnaisia) sekä Nishtha Jain (Lakshmi ja minä).
Elokuvissa menestyksen ja maineen takaa löytyy koskettavia elämäntarinoita ja arjen keskeltä mielenkiintoisia kohtaamisia. Sarjaa katsoessaan voi todeta, että sen jokainen nainen on Gabbeh (tarkoittaa mattoa ja naista) uniikki, solmu solmulta kudottu taideteos.
OHJELMA:
23.2. Lakshmi ja minä (Lakshmi and me) Nishtha Jain: Intia, Suomi, Tanska 2007 59 min/ DVD
Lakshmi ja minä on intiimi kuvaus 21-vuotiaan intialaisen kotiapulaisen asemasta ja elämästä. Elokuvan päähenkilö on Lakshmi, jonka yksi työnantajista on naisohjaaja Nishtha Jain. Henkilökohtainen elokuva tutkailee työnantajan ja kotiapulaisen välistä suhdetta. Lakshmin epävarmassa elämässä sairaus ja rakkaus yhdistävät ongelmia odottamattomalla tavalla. Seuratessaan Lakshmin elämää ohjaaja joutuu kohtaamaan ja muuttamaan omia ennakkokäsityksiään.
Elokuva on palkittu useilla kansainvälisillä festivaaleilla.
A 21-year-old housemaid in Mumbai, she works ten hours a day, seven days a week. One of her employers is Nishtha Jain, who begins to make a documentary that explores their relationship. Nishtha films Lakshmi at home, and at work in various houses. Lakshmi's is a precarious existence to begin with; illness and romance compound her problems in unexpected ways. As the filmmaker is drawn deeper into Lakshmi's life, she is forced to question many of the things she takes for granted. During a year and a half of dramatic changes, the process of filming has its own impact on unfolding events and on the relationship between the two women. (IMDB)
9.3. Tulitikkutehtaan tyttö Aki Kaurismäki: Suomi, Ruotsi 1990 S / 68 min/ 35 mm
Iiris on tulitikkutehtaan liukuhihnalla työskentelevä tyttö, jonka elämä on varsin vaatimatonta. Hän asuu kurjissa oloissa äitinsä ja isäpuolensa kanssa ja lohtua elämäänsä hän hakee niin tansseista kuin roskaromaaneistakin. Kun mies, jota Iiris erehtyy luulemaan kiihkeästi odottamakseen satuprinssiksi, on kaikkea muuta kun prinssi, maailman murjoma Iiris päättää kostaa.
Tulitikkutehtaan tyttö on Kati Outisen bravuuri. Elokuva keräsi palkintoja niin Berliinin filmifestivaaleilla kuin kotimaisessa Jussi-gaalassakin. Jälkimmäisessä palkittiin roolityöskentelystään Outinen, Nikkari sekä Salo, Kaurismäki sai puolestaan ensimmäisen Jussi-patsaansa parhaasta ohjauksesta.
alkukuvana: Elonkorjuu, Sami Korjus, Suomi 2006, DVD Pitkään on maatalon emäntä Anja Huovinen sietänyt saamattoman miehensä juopottelua ja tyhjänpäiväistä suun aukomista. Hammasta purren on hän niellyt moista sontaa ja ahertanut itse. Mutta jossain kulkee raja. Kun ei äijä usko hyvällä niin sitten pahalla.
Iris has a dead-end job in a match-factory, lives with her dour and forbidding parents, and her social life is a disaster. But when she is made pregnant after a one-night stand by a man who thought she was a prostitute, she decides that enough is enough and plans her revenge. (IMDB.)
16.3. Fantasiaelokuvapäivä Minnansalissa – vapaa pääsy Päättymätön tarina (The Neverending Story) Klo. 14.00 / K-8 / Kesto: 1h 35min Kun nuori Bastian lainaa salaperäistä, hienosti koristeltua kirjaa, hän ei arvaa kirjan olevan avain uuteen, uljaaseen maailmaan. Maailmaan, joka on täynnä kiiturietanoita, riippuliitolepakoita, lohikäärmeitä ja pieniä haltioita. Bastian tulee tutustumaan lapsenomaiseen keisarinnaan, urheaan Atreyu-soturiin ja muihin unohtumattomiin taruolentoihin. Tulet haltioitumaan tästä seikkailusta ja huomaamaan, että PÄÄTTYMÄTÖN TARINA on sinun tarinasi. Klo 16.00 Sky Captain And The World of Tomorrow Kerry Conran: USA, Englanti, Italia 2004 K 11 / 106 min/ DVD
Maailman johtavat tiedemiehet katoavat kuin tuhka tuuleen. The Gotham City Chroniclen toimittaja Polly Perkins (Gwyneth Paltrow) alkaa tutkia mysteeriä urhean lentäjän Sky Captainin (Jude Law) kanssa. Kaksikko joutuu henkeäsalpaaviin seikkailuihin maapallon eri kolkissa jahdatessaan Dr. Totenkopfia, jonka pirulliset suunnitelmat tuhoaisivat koko ihmiskunnan. Apuun rientävät naislentueen rohkea kapteeni Franky (Angelina Jolie) sekä tekniikan neropatti Dex.
Set in New York City circa 1939, the film centers on a reporter who notices that the world's scientists are disappearing. Teamed with a skilled pilot and an adventurous colleague, it's up to her to thwart the plans of a mad scientist bent on world domination. (IMDB.)
Klo 18.00 Underworld Len Wiseman: USA 2003 K 15/ 116 min/ DVD
Taisteluja ihmissusien ja vampyyrien välillä käydään kaupungin alla, piilossa ihmisiltä. Sota on kestänyt jo vuosisatoja ja se on nyt saavuttamassa uuden käännekohdan. Kaunis, korkea-arvoinen vampyyrisoturi Selene (Kate Beckinsale)lähtee taisteluun tarkoituksenaan lyödä ihmissudet. Sen sijaan hän löytääkin totuuden pitkän sodan todellisista syistä. Selena rakastuu ihmiseen nimeltä Michael (Scott Speedman), jonka ihmissudet aikovat kidnapata. Mutta mitä hyötyä Michaelista on ihmissusille?
A war has been raging between the Vampires and Lycan for centuries, Selene is a death dealer, assigned to hunt down and eradicate the last of the Lycan. When she comes across Michael Corvin who holds the key to end the war she must decide where her alligances will lie. (IMDB.)
23.3. Saaristolaisnaisia (Skärikvinnor) Lotta Petronella: Suomi 2007 S / 78 min/ DVD
Elokuva kertoo neljästä hyvin erilaisesta naisesta ja heidän elämästään Turunmaan saaristossa. Kuvaus keskittyy naisten henkilökohtaisiin valintoihin ja harkiten omaksuttuun elämäntapaan. Arkiaskareiden lomassa ja vuodenaikojen vaihtuessa naiset pohtivat kokemaansa yksinäisyyttä, menetyksiä, iloja ja suruja, rakkautta, elämää ja kuolemaa. Elokuvan lämminhenkinen huumori pehmentää henkilökuvien kautta käsiteltyjä vaikeita kysymyksiä.
30.3. Fur: An Imaginary Portrait of Diane Arbus Steven Shainberg: USA 2006 K 13/ 122 min/ 35mm
Fur on kiehtovasti tehty kuvitteellinen henkilökuva taiteilija Diane Arbusista. Kansainvälisesti tunnettua ja menestyvää valokuvaajaa näyttelee Nicole Kidman. Fur -elokuva tutkii ja havainnollistaa luovan neron syntyä, käyttämällä Arbusin upeita miehiä sekä kieroutuneita valokuvia lähtökohtana hänen elämänkerralleen. Elokuva kertoo intohimoisesti ja tunteellisesti naistaiteilijasta, joka etsii itseään.
In 1958, in New York City, the upper class Diane Arbus is a frustrated and lonely woman with a conventional marriage with two daughters. Her husband is a photographer sponsored by the wealthy parents of Diane, and she works as his assistant. When Lionel Sweeney, a mysterious man with hypertrichosis (a.k.a. werewolf syndrome, a disease that causes excessive body hair), comes to live in the apartment in the upper floor, Diane feels a great attraction for him and is introduced to the world of freaks and marginalized people, falling in love with Lionel. (IMDB.)
20.4. Se oikea- tarinoita rakkaudesta (The One and Only: Tales of Love) Kiti Luostarinen: Suomi 1999 S / 54 min/ 35mm
Se oikea tarkastelee suomalaisia rakkaustarinoita aseistariisuvalla lämmöllä. Versionsa siitä mitä rakkaus on saavat kertoa päiväkodin lapset, seurusteluiän saavuttaneet nuoret, keski-ikäiset avioparit sekä vanhat pariskunnat, joista jotkut ovat olleet yhdessä viisikymmentä vuotta, toiset tavanneet vasta edellisten, onnettomien liittojensa jälkeen. Kaikkia haastateltavia yhdistää luja usko rakkauden uudistavaan voimaan, joka pelastaa ikävältä ja tekee elämän elämisen arvoiseksi, "saa ruusun puhkeamaan korpeen", kuten eräs sympaattinen mummi asian ilmaisee.
Alkukuvana: Pikku naisia, Liisa Helminen, Suomi 1991, 30 min, 16mm "Älä tanssi, vaan siivoa", kehottaa kuusivuotias Meri pienempää sisartaan Tuulia. Mutta Tuuli on toista mieltä: Älä siivoa, vaan tanssi! Tässä yksi avainlause elokuvaan Pikku naisia, joka on kurkistus pienten tyttöjen maailmaan.
27.4. Gabbeh Mohsen Makhmalbaf: Iran, Ranska 1996 S / 75 min/ 35 mm
Kaunis, värikylläinen elokuvaballadi paimentolaisheimosta ja heimon naisista, jotka punovat valmistamiinsa mattoihin koko yhteisön elämän. Gabbeh tarkoittaa sekä mattoa, että naista, joka sen punoo. Iranin suosituimman ohjaajan dokumenttia ja fiktiota sekoittavan sadun runkona on todeksi muuttuva maton kuva vainotuista rakastavaisista, isänsä valvomasta kauniista Gabbehista ja hänen väärästä lemmitystään.
An elderly couple go about their routine of cleaning their gabbeh (a intricately-designed rug), while bickering gently with each other. Magically, a young woman appears, helping the two clean the rug. This young woman belongs to the clan whose history is depicted in the design of the gabbeh, and the rug recounts the story of the courtship of the young woman by a stranger from the clan. (IMDB.)
4.5. Liikkumavara Annika Grof: Suomi 2008. Annika Grofin ohjaamassa dokumenttielokuvassa eletään muutama hektinen kuukausi neljän kansanedustajan mukana seuraten yhden lain syntyä valiokunnan käsittelyssä. Tekijä kuljettaa katsojan lähietäisyydellä politiikan tekemisen taustoihin, valiokunnan suljettujen ovien taakse, eduskuntaryhmiin ja käytäväkeskusteluihin. Kukin hoitaa työnsä omalla tavallaan. Politiikka on omien arvojen puolesta kamppailua sekä peliä poliittisten päätösten takana, mutta myös kovaa arkista työtä. Pääsemme kurkistamaan kansanedustajan työelämään arjen tasolta, läheltä. Mitä kapulakielen taakse oikeasti kätkeytyy? Kuinka tunteet näkyvät voitoissa ja tappioissa? Miten henkilökohtaisia kysymykset käsittelijöilleen loppujenlopuksi ovat? Mistä edustajat ylipäänsä itse päättävät? 11.5. Pariisin varpunen (La Môme /Edith Piaf) Olivier Dahan: Ranska, Eglanti, Tšekkoslovakia 2007 K11/ 140 min /35mm
Pariisin karuilta ja kurjilta kaduilta New Yorkin upeimpien konserttisalien parrasvalojen loisteeseen. Edith Piaf varttui köyhyydessä, mutta hänen taianomainen äänensä teki hänestä tähden Atlantin molemmin puolin. Hänen intohimoiset suhteensa ja ystävyyssuhteensa tekivät hänestä maankuulun, samoin kuin hänen unohtumattomat live-esiintymisensä ja kauniit laulujen tulkintansa tekivät hänestä tunnetun kaikkialla maailmassa: La Vie en Rose, Milord, Hymn to Love ja monet muut. Elokuva kertoo Edith Piafin, jota kutsuttiin Varpuseksi, elämäkerran. Piafin elämä ja kohtalo oli sekä uhmakas, traaginen, värikäs että upea.
An un-chronological look at the life of the Little Sparrow, Édith Piaf (1915-1963). Her mother is an alcoholic street singer, her father a circus performer, her paternal grandmother a madam. During childhood she lives with each of them. At 20, she's a street singer discovered by a club owner who's soon murdered, coached by a musician who brings her to concert halls, and then quickly famous. Constant companions are alcohol and heartache. The tragedies of her love affair with Marcel Cerdan and the death of her only child belie the words of one of her signature songs, "Non, je ne regrette rien." The back and forth nature of the narrative suggests the patterns of memory and association. (IMDB.)
18.5. Volver –paluu Pedro Almodóvar: Espanja 2006 K 15 / 121 min/ 35mm
Volver on tarina äideistä, tyttäristä, siskoista ja tädeistä sekä espanjalaisesta La Manchaan kylästä, jossa naisilla on tapana elää miehiä kauemmin. Tuulisen kylän naiset hoitavat paitsi edesmenneiden miestensä, myös omia, tulevia hautojaan. Juonenkäänteet kiteytyvät kysymyksiin; entäpä, jos eniten kaipaamasi perheenjäsen nousisi kuolleista? Tai jos maailmassa pärjäisi helpommin ilman miestä? Vaikka kuolema on muodossa tai toisessa jatkuvasti läsnä hahmojen elämässä, on elokuva asenteeltaan optimistinen. Volverin naiset pitävät yhtä, eikä edes kuolema välttämättä erota heitä.
Volverin kuusi naispääosan esittäjää saivat parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesissa, kun kirjoittaja-ohjaaja Almodóvar puolestaan palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta.
Raimunda lives in Madrid with her daughter Paula and her husband Paco, who is always drunk. Her sister, Sole, is separated and works clandestinely as a hairstylist for women. The two sisters lost their parents in a fire in La Mancha, their birth village, years ago. Their aunt, Paula, still lives in the village and continues to speak about her sister Irene, mother of the two sisters, as if she were still alive. When the old aunt dies the situation changes and the past returns (volver) in a twist of mystery and suspense. (IMDB) Naisena maailmassa elokuvasarja
Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa Maanantaisin klo 18.00 Liput 4/5€ 23.2. Lakshmi ja minä: Nishtha Jain, Intia 2007 9.3. Tulitikkutehtaan tyttö: Aki Kaurismäki, Suomi 1990 alkukuvana: Elonkorjuu, Sami Korjus, Suomi 2006 16.3. Fantasiaelokuvapäivä Minnansalissa – vapaa pääsy Klo 14.00 Päättymätön Tarina: Wolfgang Petersen, USA / Saksa 1984 Klo 16.00 Sky Captain And The World of Tomorrow: Kerry Conran, USA 2004 Klo 18.00 Underworld: Len Wiseman, USA 2003 23.3. Saaristolaisnaisia: Lotta Petronella, Suomi 2007 30.3. Fur: An Imaginary Portrait of Diane Arbus: Steven Shainberg, USA 2006 20.4. Se oikea- tarinoita rakkaudesta: Kiti Luostarinen, Suomi 1999 alkukuvana: Pikku naisia, Liisa Helminen, Suomi 1991 27.4. Gabbeh: Mohsen Makhmalbaf, Iran 1996 4.5. Liikkumavara: Annika Grof, Suomi 2008 11.5. Pariisin varpunen - Edith Piaf: Olivier Dahan, Ranska 2007 18.5. Volver –paluu: Pedro Almodóvar, Espanja 2006 Elokuvakerho Toveruuden syyskauden avaus ma 15.9 Huom! Esitysaika muuttunut yleisön pyynnöstä alkavaksi klo 18.30! It-Dynamon auditoriossa (Piippukatu2) Liput 4 euroa/elokuva, Saksa-sarja (6 elokuvaa)15 euroa
Syksy 2008 Kuvat: Perer Lorre: Der Verlorene, Betty Boop, Uralin Perhonen, Georg Tessler: Nahkatakit  Neljä nauravaa naapuria, Pahan kosketus, Laulavat sadepisarat 15.9 klo 18.30 KATARIINA LILLQVISTIN ANIMAATIOITA (yht. n. 100 min) Hiilisangolla ratsastaja (1992 / 35 mm) Kamarihaikara (1993 / 35 mm) Maalaislääkäri (1996 / 35 mm) Tyttö ja sotamies (1995 / 35 mm) Romanien peili (2001 / 35 mm) Mustan Saaran legenda (2002 / 35 mm) Laulu hirsipuista (2002 / 35 mm) Balthasarin koira (2003 / 35 mm) Uralin perhonen (2008 / dvd) Tamperelaissyntyinen nukkeanimaation virtuoosi Katariina Lillqvist (s. 1963) joutui viime keväällä julkisuuden valokeilaan, kun hänen elokuvansa Uralin perhonen uskaltautui tarkastelemaan sisällissotaa uudesta, rohkeasta näkökulmasta. Vanhoolliset ryhmät kauhistuivat ohjaajan tyyliä, joka karttoi kaikkea sovintomentaliteettia, eikä kaihtanut runouden ja pilkkalaulujen tyylikeinojen käyttämistä. Toveruudessa luodaan syksyn alussa katsaus Lillqvistin tuotantoon, jossa Uralin perhonen ei suinkaan ole ollut mikään poikkeus, vaan osa loogista esteettistä jatkumoa. Esillä on hänen merkittävä Kafka-trilogiansa, romanielokuvia, Bosnian sotaan viittaavia 1990-luvun puolivälin teoksia sekä tietenkin itse kohuelokuva. 22.9. MANHATTAN SHORT FILM FESTIVAL poikkeuksellisesti jo klo 18.00(Liput: 5e! Opiskelijat ja KSEK jäsenet 4e.) Lisätietietoa: http://www.msfilmfest.com/
Finalistit: Ripple, dir. Paul Gowers, UK Ode Ober, dir. Hiba Vink, The Netherlands Rachel, dir. Chris King, USA Teat Beat of Sex, dir. Signe Baumane, USA Sour Milk, dir. Amit Gicelter, Israel New Boy, dir. Stephanie Green, Ireland Mother Mine, dir. Susan Everett, UK Make My Day, dir. Pelle Moeller, Denmark The Game, dir. John Cohen-Du Four, New Zealand Change Coming, dir. Mark Alston, Australia Viva Sunita, dir. Bob & Lola, India The Golden Thread, dir. Diego Sanchidrian Rubio, Spain. Yhteiskesto alle 120 min. Formaatti: dvd/englanninkielinen. Yhdettätoista kertaa järjestettävä Manhattan Short Film Festival on maailman laajin lyhytelokuvafestivaali. Festivaalin perusajatuksena on, että yleisö äänestää ympäri maailmaa kiertävästä ohjelmistosta parhaat elokuvat. Äänestäminen tapahtuu äänestyslipuilla, jotka jaetaan sisäänpääsyssä. Katsoja äänestää elokuvaa, jonka haluaa voittavan festivaalit. Voittaja ilmoitetaan Union Square Parkissa, New Yorkissa, viimeisen näytöksen jälkeen. <!--[if gte mso 9]--> SAKSAN UNOHDETUT VUOSIKYMMENET
Goethe-instituutin sarja "After the War - Before the Wall" kartoittaa Saksan elokuvahistorian unohdettua kautta 1940-luvulta 1960-luvulle. Natsistudioiden romahtamisen ja uuden aallon välillä syntynyt länsisaksalainen elokuva on yleensä tuomittu mielenkiinnottomaksi ja mitäänsanomattomaksi kokonaisuudeksi. Tämä johtuu kauden tuotannon liian huonosta tuntemuksesta. Kuitenkin tuona aikana ohjaajamestarit Wolfgang Staudte, Helmut Käutner ja Hollywoodista palannut Robert Siodmak tekivät hienoimpia elokuviaan, Peter Lorre ohjasi ainoan "kirotun" elokuvansa, ja populaarielokuva kukoisti monenkirjavien lajityyppien saralla. Punaisena lankana 1940–60-lukujen tuotannossa kulkee natsiajan kriittinen uudelleenarviointi, josta Toveruudessa nähdään monta vaikuttavaa esimerkkiä. 29.9. Georg Tessler: NAHKATAKIT (Die Halbstarke. BRD, 1956 / 97 min / 35 mm) Saksan ensimmäinen nuorison ongelmaelokuva otti mallinsa Hollywoodin Hurjapäistä ja Nuorista kapinallisista. Länsi-Berliiniin sijoittuva, realismiin pyrkivä teos tarjoilee runsaasti oman genrensä peruskuvastoa: nahkatakkeja, pimeitä kujia, amerikanrautoja, tanssia, seksiä ja rikollisuutta. 6.10. Wolfgang Staudte: MURHAAJAT KESKUUDESSAMME (Die Mörder sind unter uns. Saksa, 1946 / 91 min / 35 mm) Ensimmäinen sodanjälkeinen saksalainen elokuva toteutettiin itäisellä miehitysvyöhykkeellä. Entinen sotilaslääkäri elää traumojensa ahdistamana Berliinin raunioissa, ja törmää sotarikoksiin syyllistyneeseen esimieheensä. Elokuva sai ensi-iltansa vain päivää ennen kuin Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot julistettiin. 13.10. Wolfgang Staudte: KIRMES – HÄN JOKA PELKÄSI (Kirmes. BRD, 1960 / 102 min / 35 mm) Staudte siirtyi 1940-luvun lopulla idästä länteen, ja jatkoi ohjaajanuraansa sodanjälkeisten itsetutkiskelujen sarjalla. Kirmes kertoo saksalaisesta sotilaskarkurista, joka saa havaita, ettei pakoreittiä ole olemassa. 20.10. Peter Lorre: DER VERLORENE (BRD, 1951 / 98 min / 35 mm) Näyttelijälegenda Peter Lorre (mm. M – kaupunki etsii murhaajaa, Maltan haukat) palasi 1950-luvun alussa Hollywoodista kotimaahansa ohjatakseen ainoaksi jääneen elokuvansa. Teoksessa Der Verlorene Lorre näyttelee tutkijaa, jonka natsit antavat tieteellisten ansioittensa takia jatkaa perverssejä rikoksiaan. 27.10. Robert Siodmak: PIRU TULI YÖLLÄ (Nachts, wenn der Teufel kam. BRD, 1957 / 105 min / 35 mm) Toinen kotimaahansa 1950-luvulla palannut Hollywood-kuuluisuus oli Robert Siodmak, joka oli Yhdysvalloissa kunnostautunut etenkin film noir -ohjaajana. Sarjamurhaaja terrorisoi Hampuria toisen maailmansodan aikana. Kun paikallinen poliisi ei kykene ratkaisemaan rikoksia, hälytetään SS-joukot apuun. 3.11. Robert Siodmak: MEIN SCHULFREUND (BRD, 1960 / 94 min / 35 mm) Musta komedia postivirkailijasta, joka vuonna 1944 päättää kirjoittaa entiselle koulukaverilleen Hermann Goeringille - kohtalokkain seurauksin... Elokuvissa englanninkielinen tekstitys 10.11. Mika Kaurismäki: Sonic Mirror (Suomi, Brasilia, Sveitsi, Yhdysvallat, 2008 / 82min / 35 mm / S) Dokumenttielokuva Sonic Mirror kertoo jazzista ja maailman musiikista. Elokuvan keskeinen hahmo on rumpali, säveltäjä ja tuottaja Billy Cobham. Elokuva kertoo hänen kauttaan inspiraatiosta ja musiikin voimasta sekä sen vaikutuksesta tekijöihin ja yleisöön. Sonic Mirror on musiikillinen matka maailman erilaisiin kulttuureihin. MAX FLEISCHER – DISNEYN KILPAILIJA N:O 1 Syyskauden päätteeksi luodaan katsaus piirroselokuvien klassikon Max Fleischerin (1883–1973) tuotantoon. Itävaltalaissyntyinen Fleischer tunnettiin 1930-luvulla Walt Disneyn pahimpana kilpailijana, jonka hahmoista ainakin säihkyväsäärinen bimbo Betty Boop sekä pinaatista voimia ammentava Kippari-Kalle ovat vakiintuneet länsimaisen pop-kulttuurin kestoikoneiksi. Varsinkin Betty Boop oli aikansa seksikäs skandaalitähti, jonka rinnalla elokuvissa esiintyivät niin Louis Armstrong (I'll Be Glad When You'll Be Dead You Rascal You) kuin Cab Callowaykin (Minnie the Moocher). Lopulta Hollywoodin itsesensuurijärjestelmä tukehdutti Bettyn pukemalla hänet turhan peittävään pukuun ja tekemällä lopun hahmolle ominaisesta, viattoman perverssistä huumorista. Fleischer pysyi vahvoissa kilpailuasemissa aina siihen saakka, kunnes Disneyn Lumikki löi läpi kokoillan piirroselokuvat. Fleischerin yritykset pitkien animaatioiden saralla (Gulliverin matkat ja Hoppity lähtee kaupunkiin) olivat ehkä hieman liian suureellisia – niissä mm. sovellettiin vaivalloista rotoskooppitekniikkaa – eikä yleisö oikein löytänyt niitä. Vielä vuonna 1941 Fleischer sai kehitettyä jättimäisten tuotantokustannusten avulla menestyksekkään Superman-sarjan; tästä huolimatta hänen aikansa oli ohi vuosikymmenen puoleen väliin tultaessa. Fleischerit muodostivat todellisen elokuvaperheen: Maxin veli Dave ohjasi lähes kaikki Fleischer-tuotannot, ja hänen poikansa Richard on tunnettu taitavana näytelmäelokuvaohjaajana (mm. The Narrow Margin, Soylent Green). Richardin filmografiasta löytyy myös Walt Disneyn mahdollisesti tuottoisin näytelmäelokuvatuotanto Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1954); kertoman mukaan juuri tämän elokuvan tuotantoprosessin alla entiset viholliset Disney ja Fleischer hautasivat lopullisesti sotakirveensä, lounastivat yhdessä ja heittäytyivät ystäviksi. 17.11 MAX FLEISCHER 1 (yht. n. 100 min) I'll Be Glad When You'll Be Dead You Rascal You (1932 / dvd) Chess-Nuts (1932 / dvd) Betty Boop's Big Boss (1933 / dvd) Gulliverin matkat (1939 / 16 mm) 24.11. MAX FLEISCHER 2 (yht. n. 100 min) Minnie the Moocher (1932 / dvd) Betty Boop's Bamboo Isle (1932 / dvd) Ants in the Plants (1941 / 16 mm) Superman (1941 / dvd) Hoppity lähtee kaupunkiin (1941 / 16 mm) Petteri Punakuono (1944 / 16 mm) Elokuvat englanninkielisiä.
________________________________________________________________________
ELOKUVAKERHO TOVERUUS -KEVÄT 2008
RANSKALAISIA MESTAREITA 21.1.-18.2.
21.1. Jean Vigo: L'ATALANTE (1934) Jean Vigo: TARIS, ROI DE L'EAU (1932) yht. 99 min / 35 mm / suom. tekstit/ -S Kaksi myyttiseen maineeseen kohonneen Jean Vigon mestarinäytettä. Tariksessa nuori uimasankari kohoaa asteittain fysiikan lakienyläpuolelle. L'Atalante sijoittuu jokiproomulle, jonka kippari ja hänenen uunituore vaimonsa joutuvat kohtaamaan toisensa uudelleen arkisen aherruksen lomassa. Runollista realismia ja surrealistisia näkyjä yhdistelevän kertomuksen kiintopisteenä toimii Michel Simonin unohtumattomasti tulkitsema merikarhu Pappa-Jules. 28.1. Jacques Rivette: LA BELLE NOISEUSE - TUNTEMATON MESTARITEOS (1991) 239 min / 35 mm / suom. tekstit/ -S
Entinen taiteilijakuuluisuus (Michel Piccoli) elää maalla Provencessa. Nuoren taiteilijan vaimo inspiroi hänet aloittamaan uudelleen kauan sitten keskeyttämänsä maalauksen nimeltä La Belle noiseuse. Käynnistynyt luova prosessi muuttaa kaikkien osallisten elämän: alkaa kamppailu totuudesta, elämästä ja järjestä. 4.2. Jacques Rivette: MENE, TIEDÄ (2001) 147 min / 35 mm / suom. tekstit/
Nokkela ja iloinen pariisilaiskomedia heittää kuusi älykköä teatterin, romanssien ja varkauksien karuselliin. Kekseliään pyörityksen voi tiivistää sananlaskun tapaan: "Jos ei uskalla paeta, ei voi kokea jälleennäkemisen iloakaan." 11.2. Maurice Pialat: VAN GOGH (1991) 158 min / 35 mm / suom. tekstit/ -S Pialat'n Van Gogh -kuvaus kaihtaa perinteisiä paatoksellisten taiteilijaelämäkertojen keinoja. "Ihminen jota aion kuvata ei tiedä olevansa Van Gogh, eikä hän tiedä kuolevansa pian." (Pialat). "Kyläyhteisö ja ajan yhteiskunta piirtyvät tarkkaan ja eloisasti, naishahmoissa on voimaa ja energiaa, koko elokuva hehkuu sisäistä lämpöä ja valoa." 18.2. Leos Carax: BOY MEETS GIRL (1985) Albert Lamorisse: PUNAINEN ILMAPALLO (1956) yht. 134 min / 16 mm + 35 mm / suom. tekstit/ Punaisessa ilmapallossa pieni poika löytää harhailevan ilmapallon ja "kesyttää" sen, minkä seurauksena pallo alkaa ihmeenomaisesti elää omaa elämäänsä, ikään kuin pojan lemmikkinä. Boy Meets Girl oli cinéma du look -"koulukunnan" keskeisen hahmon, Leos Caraxin esikoistyö. Se on virkistävässä ja tragikoomisessa kerronnassaan myös viiltävän tummia sävyjä kantava tarina, joka seurailee nuoren miehen vaellusta Pariisin yössä. MAKSIM-TRILOGIA (viikonloppu 8.-9.2.)
Toveruuden erikoisesityksissä perjantaina 8.2. ja lauantaina 9.2. IT-dynamon auditoriossa legendaarinen Maksim-trilogia kokonaisuudessaan. Tätä neuvostoliittolaisen ohjaajakaksikon Grigori Kozintsevin ja Leonid Traubergin luomusta tervehdittiin aikanaan yhtenä sosialistisen realismin parhaista saavutuksista. Kokonaisuutena trilogia kuvaa koko bolshevistisen vallankumouksen kaaren tavallisen nuoren puoluetyöläisen kehityksen kautta.
pe 8.2. klo 18.00 Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: VASTAVIRTAAN (1934) 99 min / 16 mm / suom. tekstit
Ensimmäisessä osassa nuori Maksim rakastuu poliittisesti aktiiviseen opettajattareen, ja sotkeutuu sitä kautta puoluetyöskentelyyn. Elokuva esitteli yleisölle hahmon, josta tuli osa neuvostolaista folklorea: kovan ja itsepäisen, huvittavan ja optimistisen, "synteettisen bolshevikin". la 9.2. klo 16.00 Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: MAKSIMIN PALUU (1937) 104 min / 16 mm / suom. tekstit
Keskimmäinen osa sijoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin kuukausiin, ja se näyttää Maksimin jo täysin vannoutuneena vallankumouksellisena. la 9.2. klo 18.00 Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: MYRSKYLINTU eli VIIPURIN PUOLI (1938) 113 min / 16 mm / suom. tekstit
Trilogian päätösosan nimi tulee Vyborgskajasta, Pietarin teollisesta esikaupungista. Teos alkaa talvipalatsin valtauksesta ja seurailee Maksimia vuoden 1918 tapahtumien pyörteissä. **** 25.2. Nanni Moretti: KAIMAANI (Italia; 2006) 112 min / 35 mm / suom. tekstit/ K-11 Kaimaani kertoo kuvitteellisesta elokuvaohjaajasta Bruno Bonomosta, joka on ikänsä tehtaillut pikkutuhmia seikkailuja kunnes hän joutuu tekemisiin Berlusconia kritisoivan käsikirjoituksenkanssa. Uusi tilanne ajaa ikääntyvän ohjaajan kriisiin myös symbolisella tasolla:avioero uhkaa, ja ote omiin poikiinkin näyttää herpaantuvan. Kaimaani oli Italiassa poliittinen tapaus, sillä ensi-ilta oli ajoitettu kevään parlamenttivaalien alle (joissa Berlusconi hävisi). Se sai nimensä vasem-mistolaisten keksimästä Berlusconin pilkkanimestä, alligaattorin sukuisesta pedosta. VUODEN 1918 KUVIA 3.-17.3.Maaliskuussa tulee kuluneeksi 90 vuotta Tampereen taistelusta, joka merkitsi sisällissodan veristä käännekohtaa. Toveruus luo katsauksen itsenäisen Suomen traumaattisimpaan vuoteen kahden aikalaistodistuksen ja yhden myöhemmän mestariteoksen avulla. 3.3. Carl Th. Dreyer: LEHTIÄ PAHOLAISEN KIRJASTA (1919) 111 min / dvd / eng. tekstit
Todennäköisesti ensimmäinen sisällissotaamme käsitellyt fiktiivinen elokuva syntyi heti seuraavana vuonna Tanskassa - ja itsensä maestro Dreyerin toimesta. Griffithin Suvaitsemattomuuden lailla neljään historialliseen episodiin jakautuva teos seuraa Saatanan toimia maan päällä eri aikoina, päätyen vuoden 1918 Suomeen. 10.3. Teuvo Pakkala: SOTAPOLULLA (1922) 54 min / 35 mm / suomenkielinen
Varhaisin kotimainen sisällissotakuvaus syntyi kirjailija Teuvo Pakkalan toimesta hänen ainoana elokuvaohjauksenaan. Kaoottinen ja poikakirjamainen seikkailufilmi kuvattiin Oulussa, eikä se koskaan saanut ensi-iltaansa suuremmissa kaupungeissa. Kiehtova valkoisen Suomen tuottama kuriositeetti. 17.3. Toivo Särkkä: 1918 - MIES JA HÄNEN OMATUNTONSA (1957) 100 min / 35 mm / suomenkielinen/ K-15
Suurin kaikista vuoden 1918 traumoja kartoittavista elokuvista alkaa punaisten hallitsemasta Helsingistä, ja jatkuu valkoisten ylläpitämille teloitusleireille, joilla työskentelevät papit joutuvat omien vakaumustensa ja ideologioidensa äärirajoille. Hienoista pappisrooleista vastaavat Åke Lindman ja Helge Herala, tähtiloistoa lisää osaltaan myös Anneli Sauli. LASSE NAUKKARINEN JA RADIKAALI 1970-LUKU 31.3.31.3. Lasse Naukkarinen: SOLIDAARISUUS (1970) Lasse Naukkarinen: TASAVALLAN PÄIVÄKIRJA (1971) Lasse Naukkarinen: MEIDÄN PRIKAATIMME (1975) yht. 110 min / 35 mm + 16 mm / suomenkielisiä Kolme huomattavaa elokuvaa osallistuvan dokumentin suurmieheltämme Lasse Naukkariselta. Solidaarisuus, Naukkarisen esikoiselokuva, on vetoomus työläisten, toimistotyöntekijöiden ja opiskelijoiden keskinäisen solidaarisuuden puolesta. Tasavallan päiväkirja kuvaa tiedotusvälineiden, poliisien ja armeijan roolia yhteiskunnassa; laaja Iranin shaahin vierailun yhteydessä koettuja mielenosoituksia ja niiden tukahduttamista kuvaava jakso havainnollistaa kotimaisen väkivaltakoneiston toimintaa. Meidän prikaatimme jatkaa solidaarisuus-teemaa kuvaamalla viidennen pohjoismaisen työ- ja solidaarisuusprikaatin matkaa Kuubaan.
+ Lisäkuvana Jaakko Talaskivi: KISS ONE SUUDELMA (1967) 6 min / 35 mm Ronskilla kuvastollaan raivostuttanut sensuuriklassikko, "raittiin ja monipuolisen seksuaalielämän puolustus auktoratiivisen ja moralisoivan kasvatusjärjestelmämme luomaa sairasta kaksoismoraalin mädännyttämää rakkauselämää vastaan." MUSTA ELOKUVA 7.-28.4. Halki koko viime vuosisadan ovat mustat elokuvantekijät joutuneet olemaan altavastaajina valkoisten suurpääomien hallitsemassa elokuvateollisuudessa. Yhdysvalloissa mustat ohjaajat joutuivat työskentelemään kaukana Hollywoodista olemattomien budjettien parissa aina 1970-luvulle saakka. Mustassa Afrikassa ensimmäiset pitkät elokuvat tehtiin vasta 1960-luvulla, ja monin paikoin tekijät joutuvat yhä työskentelemään hyvin vaikeissa olosuhteissa.
Kevään päätteeksi Toveruus esittelee muutamia uljaimmista mustan elokuvan tähänastisista saavutuksista.
7.4. Souleymane Cissé: YEELEN (1987) 108 min / 35 mm / suom. tekstit/ K-7
Vuosikymmenensä valovoimaisin afrikkalainen elokuva, mytologiseen todellisuuteen sijoittuva kostotarina, jossa isä ajaa poikaansa takaa halki Malin erämaiden. Oudosta kansanperinteestä ja unenomaisista tunnelmista rakentuu maagisesti hehkuva taideteos.
14.4. Idrissa Ouedraogo: SAMBA TRAORÉN LYHYT ONNI (1992) 86 min / 35 mm / suom. tekstit/ K-11 Burkinafasolaisen Ouedraogon teosta on usein verrattu film noireihin ja amerikkalaisiin genre-elokuviin. Kaupungista palannut, rikoksen tielle ajautunut nuorukainen palaa vauraana kotikyläänsä, mutta menneisyys ei jätä häntä rauhaan. 21.4. Oscar Micheaux: WITHIN OUR GATES (1920) 78 min / dvd / englanninkielinen - in English/ Ilmeisesti varhaisin jälkipolville säästynyt mustan ohjaajan elokuva, legendaarisen amerikkalaisen independent-puurtaja Micheauxin rohkein teos. Kertomus sorretun rodun taistelusta paremman koulutuksen puolesta, joka huipentuu raakoihin kuviin raivopäisestä lynkkausjahdista.
28.4. Spencer Williams: THE BLOOD OF JESUS (1941) 58 min / dvd / englanninkielinen - in English/ Hollywoodin ulkopuolella ennen tasa-arvoisempia aikoja syntyneet, mustien mustille tekemät elokuvat tunnetaan yhteisellä nimellä "rotuelokuvat". Micheauxin ohella näiden tärkeä tekijä oli Spencer Williams, jonka pääteos on mustien uskonnollista kokemusta vaikuttavasti kuvaava The Blood of Jesus. Syksy 2007
|